Eli tietenkin arkihaaste. Viisi päivää, viisi kuvaa, ja joka päivä haastetaan uusi kaveri. Monet panostavat haasteeseen ja tekevät upeita kuvakoosteita ja kertovat monisanaisesti elämästään, toiset ottavat yhtenä päivänä viisi erilaista kuvaa, toiset taas unohtavat kuvansa kokonaan. Useat etenkin keski-iän ylittäneet facebook-käyttäjät jättävät kuvan suosiolla pois, ja ainoastaan kertovat päivän tapahtumat ja kuulumiset.

 

Haaste. Arkihaaste.

Eikö meidän kaikkien arki ole täynnä haasteita ja vastoinkäymisiä? Kuitenkin suurin osa näkemistäni arkihaastekuvista esittää jotain kaunista tai rauhallista,  ottajansa arjen onnistumisia ja pieniä iloja & kohokohtia.

Opettaisikohan tämä ko. arkihaaste meidät näkemään arkemme kauniit asiat? Voisiko yksinkertainen kiertävä haaste viedä meidät pintaa syvemmälle omaan arkeemme, tutkimusretkelle omaan elämäämme?

Eikä elämän tarvitse olla vain harmaata arkea.

Itselleni ainakin olisi paikallaan joku TEE SE ITSE, ARJESTA JUHLAA- tyylinen opas, jossa käsketään nauttimaan elämästä; Auringosta, sinisestä taivaasta. Linnunpaskasta pyörän penkillä. Tiskaamisesta. Opiskelusta. Kaikista noista pienistä asioista, joista elämämme punoutuu. Toiset rutiinit ja traditiot kestävät läpi elämämme. En usko että edes vanhana voin jättää tiskit altaaseen lojumaan, tai hampaat harjaamatta. Toisaalta toivon, että kun joskus olen vanha, olen myös niin viivas, että ymmärrän lopettaa pahat tapani kuten tupakoinnin.

Mutta arkihaasteeseen vielä. Kuvatkaa vain niitä kohokohtia arjestanne. Mitä sitten jos naapurillasi on keskellä viikkoa skumppalasillisen kuva arkihaasteessaan? Ei liene syytä kadehtia kenenkään arkea, loppujen lopuksi se on sitä samaa paskaa jokaisella.

Ja ketä edes jaksaa kiinnostaa puolituttujen arki??