Hylätyksi tulemisen tunne. Turha, tarpeeton, unohdettu. Ylimääräinen, suorastaan taakka.

 

Tunteeko kukaan muu itseään niin hylätyksi, niin turhaksi ja yksinäiseksi. Ja toisaalta, vailla syytä. Tiedän, että minua rakastetaan, vaikka kaikki eivät kokoajan sitä hoe.

Olihan itsellänikin aikoinaan tapana sanoa, "Tottakai rakastan sua, ilmoitan, kun tilanne muuttuu:"

Joten ehkä muutkin ajattelevat niin.

Ehkä olen läheisriippuvainen tai jotain, mutta eiköhän kaikki ajan myötä helpota. Toivottavasti.