Tiedän, että kaikilla on näitä ongelmia. Kaikki eivät pidä vaikeuksia ongelmina, vaan joillekkin
ne vain automaattiseti ovat osa elämää. En voi vain katsoa vierestä, kun kaveri satuttaa
itseään, en halua sen kuuluvan elämääni. Samalla hän, ehkä tietämättään, satuttaa läheisiään.
Fyysinen kipu ei koskaan peitä sydämen kipua. Tiedän, olen kokenut sen.
Saattaa kuulostaa ( ja tiedän että on) kornia ajatella näin; ajattelen usein, että kipeät asiat ja
muistot ovat kuin esineitä. Kun en jaksa käsitellä ja työstää niitä laitan ne järjestykeen pääni
sisällä ja pakkaan siististi pahvilaatikoihin. (tiedättehän, sellaiset suuret ruskeat
muuttolaatikot yms.) Lopuksi päälle jesaria, ja laatikot pinoon aivojen siihen pölyiseen osaan,
jota tuskin koskaan käytän. En tiedä, miten se myöhemmin vaikuttaa ajatuksiini ja
hyvinvointiini, mutta toistaiseksi laatikoita on niin vähän, että ajatukset mahtuvat kulkemaan
vapaasti. Kaikkein alimmaisen laatikon päällä lukee Isä, toisessa Isovanhemmat. Kasan
päällimmäisenä onTitta-laatikko, ja Lemmikit heti sen alapuolella. Ihmissuhde laatikko on se
suurin etureunassa.
Tällaista joskus ajattelen. Tosin en ihan helpolla myönnä mutta silti :) Ja vaikka elämä joskus
kävelee ylitse, voin aina ajatella: SUOMALAISELLA SISULLA PERKELE!!!! ((en tarkoita, että
muut maat olisivat huonompia. Suomi vain on parempi:D) ja ei, en ole rasisti.) Sitäpaitsi, aina
voi elää päivä kerrallaan. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, edes yksi pikkuruinen asia,
joka lämmittää sydäntä. "Etsi aina ne hyvät asiat", joudun joskus muistuttamaan itseäni. Niin
etsinkin. Ja löydän myös. Esimerkiksi tänään huonoja asioita on sivukaupalla. Pikkuveli joutui
sairaalaan. Opettajat vittuili, lintsasin kolme kehityspsykologian tuntia, 4htoiminnan johtaja
ensin haukkui pikkusiskon ihan maihin eikä vastaa puhelimeen.... Hyviä asioitahan minun piti
etsiä!!! Pieniä haasteita tarvitaan aina :P Hyvä on: kaverit oli ihania, pääsen kotiin ja synttärit sunnuntaina. Ei mitään
ihmeellistä, vain elämää.
torstai, 4. lokakuu 2012
Kommentit