Myrskyjä, sotia, ekokatastrofeja, joukkosurmia, pommeja, salakaatoja. Raiskauksia, hyväksikäyttöjä, onnettomuuksia, ympäristörikoksia ja katastrofeja. Mihin tämä maailma on menossa, päivittelevät ne, jotka tietäävät paremmasta. Me, 90- ja 2000-luvun lapset pidämme tätä kaikkea osana arkipäivää, normaalina. Mutta ei sallittuna. Itse en ainakaan voi hyväksyä sitä, että ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. En toki väitä olevani enkeli, ei sinnepäinkään, mutta räikeimmiltä vääryyksiltä on vain mahdoton sulkea silmänsä. Ja miksi pitäisikään hyväksyä?