Pelko. Mitä pelko on? Pelkäätkö sinä  jotain, eivätkö kaikki pelkää? Itse pelkään läheisten menetystä, kauhuleffoja arkipäivinä kello 22 jälkeen, poliisia, synnytystä, hammaslääkäriä, gynekologia jnejnejne. Lisäksi jollain kieroutuneella tavalla pelkään korkeita paikkoja, ja oletettavasti sen takia hakeudun kiipeilemään palotorneihin, katoille, savupiippuihin, sillankaiteille, puihin.. Jokatapauksessa, mitä korkeammalle, sen parempi. Jollain tavalla nautin siitä puhtaasta kauhusta mitä tunnen, kun minun ja maaäidin välillä on vähintään kymmenenmetrin etäisyys :D

Ja vielä pelko, jota minusta on vaikea olla huomaamatta, etenkään kesällä; Pelkään fobianomaisesti kaikkea lintua pienempää lentävää, eli kaikkia ötököitä, etenkin siis niitä, jotka osaavat lentää. 

Pelkoja on paljon, toiset voimakkaampia, lähes sietämättömiä (kuten hammaslääkäri), ja toiset vain alitajuisia (kuten poliisi). Toiset pelot juontavat juurensa syvemmälle ja ovat todellisia, mutta eivät kokoajan mielessä (kuten kuolema. Ei niinkään oma, vaan perheen jäsenen tai muun läheisen, jopa lemmikin kuolema).

 

Mutta onko pelottomia ihmisiä olemassa?

Tunnen ihmisiä jotka pelkäävät lentokoneita, laivoja, ukkkosta, pimeää, koiria,hevosia, karhuja, susia, puistokemistejä, dyykkareita, hevareita, joulupukkia, Rölliä...

Mutta pelkonsa voi voittaa, ainakin mikäli naistenlehtien kansiin on uskominen. Tai kuten itse ajattelen, en ehkä koskaan osaa olla pelkäämättä hammaslääkäriä, mutta pystyn kyllä pinnistelemällä sietämään sen avuttomuuden tunteen, joka valtaa minut joka kerta kun hammaslääkäriaika alkaa lähestyä. Eikä siinä muuten mitään, mutta pelko alkaa usein jo  päiviä aikaisemmin.

 

Voiko pelon voittaa vaikkapa siedätyshoidolla, kuten allergian? Entä olisiko lääkityksestä apua, rauhoittavista kenties?

Itse vastustan kaikenlaisia lääkkeitä, jotka "eivät ole välttämättömiä", mutta eihän rauhoittavista oikeastaan voi noin sanoa. Tiedän, että nekin voivat tulla oikeasti tarpeeseen esim niin vakavan trauman hoitoon tai helpotukseen, kun arvet ovat niin syvällä, että nukkuminen "selvinpäin" on mahdotonta, ja painajaiset ovat K18 materiaalia.

En koe pelkojani mitenkään elämää haittaavaksi tai hidastavaksi, lukuun ottamatta tuota itse diagnosoimaani fobiaa ötököistä; joka saa minut odottamaan kesää kauhulla ja suihkuttamaan hyttysmyrkkyä hullunkiilto silmissä. Vaikka muuten rakastankin kesää yli kaiken. Lintujen laulua, auringon valoa, voikukka seppeleitä, lampaita ja kesämiehiä..

 

..sitä odotellessa.. <3