Pitkästä aikaa takana niin rankka viikko, että ei voi kuin huokaista helpotuksesta. Hengissä ollaan. Sellaista se on, kun on tuhat ja yksi rautaa tulessa, pitää huolehtia, pitää muistaa. Pakko jaksaa, täytyy keskittyä, ei saa luovuttaa. AARGH

Kuka on se pieni perkele sisällämme joka piiskaa eteenpäin, ei anna luovuttaa. Pakottaa kaatuneen nousemaan ylös ja väsyneen jatkamaan matkaa. Eteen päin, vaikka veren maku suussa. Ei kai se ole sitä kuuluisaa Suomalaista sisua?

Onneksi tänään lötköttely päivä, en aijo tehdä Yhtään Mitään.

Vihdoin kalenteris tyhjää

enkä aijo täyttää sitä millään

teen mitä lystään

mäkki