Jäätävä tuuli pörröttää hänen syvänruskeita hiuksiaan entisestään. Katuvalot heijastuvat hänen silmistään, jotka näyttävät siltä, että voisin hukkua niihin kuin suolammen tummaan syvyyteen. Vesisateen alkaessa hän nostaa kaulukset pystyyn ja tunkee kätensä farkkujen taskuun, paetakseen jäistä tihkua. Vino hymy käväisee hänen kasvoillaan, kuin jotain hauskaa olisi palautunut mieleen. Askeleet ovat määrätietoiset ja varmat. Aivan kuten hän itsekin.Rohkea.Peloton.

 

Hän kaivaa tupakan taskustaan ja seisahtuu sytyttääkseen sen. Kuin sattumalta hän vilkaisee ylös, katse haravoi ikkunoita, mutta ei tavoita minua. Silti polveni notkahtavat ja sydän hypähtää. Miettiikö hän minua?

 

Savupilven saattamana hän katoaa kadunkulmaan. Valun ikkunalaudalle istumaan ajatusten vilistäessä.

 

Havahdun naapurista kuuluvaan riitelyyn ja vauvan itkuun. Yö on ohi, ja seinän takana valmistaudutaan lähtemään kouluun. Vilkaisen kelloa. Varttia vaille yhdeksän. Ei siis rauhallisesta aamukahvista tietoakaan, kun seinänaapurini äänekkäät lapset kiirehtivät kouluun. Raahaudun suihkuun ripotellen vaatteeni pitkin pikkuruisen asuntoni lattioita. Mansikan tuoksuinen, höyryävä suihku selvittää päätäni sen verran, että päätän ryhdistäytyä. En tietenkään voi piileskellä loputtomiin, edes itseltäni.

 

Ensimmäisen kerran viikkoihin unohdan löysät olovaatteeni ja kaivan kaapin perältä farkut ja nahkatakin. Vielä pikainen meikkaus ja tunnen oloni jälleen ihmiseksi. Silmäilen kuvajaistani peilistä melko tyytyväisenä. Hiuksilleni en edes yritä tehdä mitään, lukuisten yritysten ja epäonnistumisten jälkeen olen tottunut niiden pörröiseen ja oikeastaan aika epäsiistiin ulkomuotoon. Puhelin, avaimet ja lompakko. Kolautan oven kiinni onnitellen itseäni rohkeudesta näyttäytyä viimeinkin ihmisten ilmoilla.

 

Kadulla paistaa aurinko ja yöllä on satanut ohut lumikerros. Pakkastakin tuntuisi olevan. Hymyilen kuin viimeistä päivää, vaikka en tiedä syytä. Toisaalta, miksi en olisi hymyillyt?

 

 

Istahdan torin laidalla lumiselle puistonpenkille ja suljen silmäni nauttien auringon paisteesta. Imen valoa itseeni kuin märkä asfaltti. Tupakan tuoksu leijailee sieraimiini, aurinko peittyy hetkeksi. Joku istuutuu viereeni penkille. Tunsin hymyileväni entistä leveämmin ennen kuin edes avasin silmiäni.