Yö oli pitkä. Kaikki mihin uskoin, mihin luotin ja mistä haaveilin, luhistui silmieni edessä. Koko elämäni, sen tukipilarit ja syyt siihen murenivat.

Nyt olen hukassa. vailla suuntaa ja voimia jatkaa

päästä yli

miksi ihminen on sellainen

ajattelematon

miksi ei ole poikkeusta, joka vahvistaa säännön

tai miksi kaikki ovat poikkeuksia

miksi on niin raskasta

ja vaikea antaa anteeksi?

 

Kyyneleet kuivuvat, muistot haalistuvat, haavat arpeutuvat. Aika parantaa.

pitää vain jaksaa odottaa

mutta en tiedä, haluanko enää.