Yö oli pitkä. Kaikki mihin uskoin, mihin luotin ja mistä haaveilin, luhistui silmieni edessä. Koko elämäni, sen tukipilarit ja syyt siihen murenivat.
Nyt olen hukassa. vailla suuntaa ja voimia jatkaa
päästä yli
miksi ihminen on sellainen
ajattelematon
miksi ei ole poikkeusta, joka vahvistaa säännön
tai miksi kaikki ovat poikkeuksia
miksi on niin raskasta
ja vaikea antaa anteeksi?
Kyyneleet kuivuvat, muistot haalistuvat, haavat arpeutuvat. Aika parantaa.
pitää vain jaksaa odottaa
mutta en tiedä, haluanko enää.
Kommentit