Onneksi olkoon, olet voittanut elämän!

Sillä elämä on lahja, eikä keneltäkään pitäisi sitä riistää. Kenenkään elämä ei suju aivan súunnitellusti, enkä usko, että kukaan saa tanssia elämänsä läpi hymyillen alusta loppuun. Jokaisella on omat vaikeutensa, omat onnen hetket, pienet helmet pitkällä (tai lyhyellä) ja kuoppaisella elämän polulla.

Näin ajatellen olisi helppo tuomita muita ihmisiä. Itsemurha, murha, abortti.. Kaikki mielestäni väärin. Vaikea keksiä mitään puolustusta joillekkin näistä teoista, mutta jokaiseen tekoon on varmasti syy. Syy, joka sillä hetkellä tuntuu tärkeältä, ja ratkaisu ainoalta vaihtoehdolta. Epäilen kuitenkin, että jos vain on mahdollista, katumus tulee väistämättä. Onko oikein tehdä niin peruuttamaton päätös? Päätös toisen elämästä. Arvioida, onko toisella oikeus elä vai ei.

Toisaalta itsemurha on oma päätös, valinta, jota tuskin tarvitsee (tuskin edes voi) katua. Mutta onko takijä miettinyt kaiken loppuun saakka? Onko hän jo saanut elämältä kaiken haluamansa? Onko hän niin itsekäs, että ei edes ajattele muita ihmisiä, läheisiään, perhettään?

Äh, taas ajauduin näin synkkään aiheeseen, vaikka tarkoitukseni oli hehkuttaa elämän neroutta. Juuri kun kaikki menee loistavasti, kuin elokuvissa tai unelmissasi, vastoinkäyminen hiipii selkäsi takaa ja säikäyttää. Jos et anna sen pelästyttää itseäi, vaan otat sitä niskasta kiinni ja jatkat hammasta purren vastoinkäymisiä tulee tuhansittain lisää. Koska ne ovat laumaeläimiä. Mutta juuri kun olet valmis luovuttamaan, jotain ihanaa ja hyvää tapahtuu. Vaikka vain pienikin asia voi pelastaa sinut. Koska hyvät asiat ovat suurempia ja vahvempia kaikessa pienuudessaan. Jos vain jaksat odottaa. Onni voi odottaa seuraavan nurkan takana, joten ravista kurjat asiat harteiltasi, ja jatka tutkimusmatkaasi elämässäsi.