pelkää en, siedän sitä, tiedän sen

Mutta kuinka paljon psyykistä kipua ihminen jaksaa kestää? kun sydämeen sattuu niin, että pelkää sen hajoavan, luovuttavan. Kun kipu on niin kova, että joutuu käpertymään sen ympärille, ettei se purkaudu vieden kaikkea mennessään. Kun tuntuu että ei jaksa hengittää, kuin koko maailman tuska olisi keuhkojen päällä.

Ja mistä saa apua tuohon tuskaan? Ei auta burana, ei viina eikä uni ja unohdus, ei fyysinen kipu, ja ainoa asia joka voisi auttaa, tekee elämäni omaksi yksityiseksi pikku helvetikseni, jossa palan elävältä kaikkine vikoineni ja virheineni eikä kipu koskaan lakkaa.

Rakkaani, maailmani keskipiste. Se olet sinä, joka kertatoisensa jälkeen työnnät minut alas kuilun reunalta, ojennat kätesi auttaaksesi, mutta tönäisetkin minut rotkoon,jossa pohjaa ei ole, ja putoaminen jatkuu ikuisesti.