Luonto sekaisin, vai vain normaalin poikkeava kevät? Ei siinä mitää, rakastan aurinkoa ylikaiken, kuten rairuohonikin. Suorastaan tunnen energian ja lämmön virtaavan sisälläni. Tunnen kuinka ryhtini suoristuu ja askelet keventyvät, suupielet vetäytyvät väkisinkin kohti korvia. Aurinko on elinehto, niin kasveille, eläimille kuin ihmisillekkin, ja se tulee esiin kaamosmasennuksena kun aurinko on poissa sekä tällaisena kuplivana onnentunteena.

Kompastuskivenä toimii koulunkäynti. Yhteiskunnan rakenteet. Verkostoyhteistyö. Kasvatuskumppanuus. Mielenkiintoista? Kyllä. Motivaatiota? Ei. Mutta riittää kun tekee parhaansa. En vain ymmärrä, että koulutukseltaan alakoulun opettaja siirretään toisen asteen ammatilliseen koulutukseen luokanohjaajaksi! Kuinka hän voi kuvitella, että luokka osaa kaiken jo valmiiksi, hän vain edustaa barbie-hymy huulillaan. Opettaja, joka tietää kyseisestä ammatista vähemmän kuin osa opiskelijoista? Ei hyvä. No, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ei luovuteta :)

Vaikea masentua kun on näin kaunis ilma, taidankin hylätä läppärin ja hilpaista ulos fiilistelemään. Aurinkoista viikonloppua!