Tässä näette tulevan lastenohjaajan omassa toimintaympäristössään; järjestämässä kymppisynttäreitä!! Ilmapalloja, tähtiä, spottivaloja, askartelua, herkuttelua ja yhteisiä leikkejä. 60 lasta ja teemana Idols, lapset lähes yhtä innoissaan kuin me opiskelijat :D

 

Toivon ett voin valmistuttuanikin säilyttää tuon innostuneisuuden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ja tukea mahdollisimman lapsen ja perheen hyvinvointia! Kenelläpä meistä ei olisi huonoja päiviä ja hetkiä, mutta siitä huolimatta toivon, että jaksan jättää kotiasiat ja murheet kotiin. Miksi suotta kantaa niitä koko päivää mukana?

 

Toisaalta murheet, surut ja vastoinkäymiset ovat osa meitä, ilman niitä emme olisi tulleet meiksi. Miten siis voi jättää osan itsesään kotiin työpäivän ajaksi?

Ehkä samoin, kuin joka viikko luovutan paremman puoliskon itsestäni liikenteen joukkoon rekkailemaan?