Uusi vuosi, uudet kujeet, vai onko? eiköhän elämä vain jatku samanlaisena kuin tähänkin asti. Samat paheet, samat naamat päivästä toiseen, tylsät mutta turvalliset rutiinit jne. Toiset ihmiset ovat muutoksenhaluisia, toiset tarrautuvat tuttuun ja turvalliseen. Itse tunnen olevani jotakin noiden väliltä. Ehkä kuitenkin enemmän nössö, joka pelkää muuttaa elämäänsä suuntaan tai toiseen.

 

Katteettomat lupaukset ovat hyvin suosittuja näin vuoden vaihtuessa. Kuinka valtava määrä ihmisiä herääkään huomenna  puolenpäivän jälkeen naama darrasta vihertäen mutta onnellisena siitä, että on päässyt uuden elämän alkuun, elämän, joka on kuukaudesta toiseen tipatonta- tai tupakatonta tammikuuta. Tai kuinka moni päättää käydä ainakin kerran viikossa lenkillä tai salilla, aloittaa kasvissyönnnin tai karkkilakon.

 

On toki hienoa, jos jonkun itsekuri tai tahdonvoima riittää pitämään nämä pikku hiprakassa tehdyt päätökset. Juuri tällaiset onnistumisen kokemukset kasvattavat ja vahvistavat itsetuntoa ja -kunnioitusta. Mutta entä sitten, kun lupauksesta aletaan jo muutaman päivän tai viikon päästä lipsumaan?

"Tiesin, että et pystyisi siihen!" "Olet surkea luuseri, kun et voi pitää edes noin yksinkertaista lupausta!" "Sinusta ei ole mihinkään!" Näin soimaamme itseämme epäonnistumisen vuoksi, enkä usko, että se on kenellekkään hyväksi. Siis, tee vain sellaisia lupauksia, jotka pystyt pitämään. Itse olen mukavuuden haluinen, enkä lupaa mitään. Naureskelen vain toisten eponnistumisille, vahingonilo, paras ilo ;)

 

aaargh, sori